Olen jatkuvasti saanut nähdä sitä, että empatiaa pidetään jonkinlaisena suojakilpenä, joka laitetaan ympärille silloinkin, jos oikeasti on täysin päinvastainen agenda ja ajatukset, kuin mitä empaattinen toiminta ulkopäin viestii.
Jos ajattelee, että joku henkilö on täysin hakoteillä ja toimii väärin, niin miten se tekee "empaattisesta" henkilöstä moraalisesti hyvän, jos hän ei uskalla antaa kriittistä palautetta, joka auttaa kyseistä henkilöä? Se on pelkuruutta ja oman egon tietoista pönkittämistä "minun ei tarvita kohdata konflikti ja voin lisäksi pitää itseäni moraalisesti parempana kun olen kaksinaamainen". Tätä "empatiaa" kumminkin pidetään jonkinlaisena pakkopaitana.
Empatia ei ole sympatiaa. Sympatia on sitä, että auttaa jotakin henkilöä pitkällä aikatähtäimellä, ja se saattaa sisältää lyhytkestoisen konfliktin sietämistä. Tämä voi esimerkiksi olla kirurgisen operaation tekeminen syövän poistamiseksi. Mitä jos lääkäri sanoisikin: "En voi! Tuntuu pahalta koskea ja leikata elintä, se sattuu! Ymmärrän kyllä kipusi ja en halua satuttaa!"
Empatia on silloin sympatiaa, jos empaattisella käytöksellä voi estää esimerkiksi itsetuhoista käytöstä. Tällainen on kyseessä vakavasti itsemurha-alttiin henkilön kanssa, joka tarvitsee emotionaalista tukea, koska hänellä ei sitä ole.
Mutta suurin osa empatiasta minkä olen nähnyt, on paskaa. Paskaa empatiaa. Sellaista, mikä ei paranna kenenkään päivää, vaan pitää tavanomaisia käytös kontrolleja yllä. Tämän takia en siedä jargonia kulttuureja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti