Empatia ei ole MORAALINEN HYVE

Olen jatkuvasti saanut nähdä sitä, että empatiaa pidetään jonkinlaisena suojakilpenä, joka laitetaan ympärille silloinkin, jos oikeasti on täysin päinvastainen agenda ja ajatukset, kuin mitä empaattinen toiminta ulkopäin viestii.

Jos ajattelee, että joku henkilö on täysin hakoteillä ja toimii väärin, niin miten se tekee "empaattisesta" henkilöstä moraalisesti hyvän, jos hän ei uskalla antaa kriittistä palautetta, joka auttaa kyseistä henkilöä? Se on pelkuruutta ja oman egon tietoista pönkittämistä "minun ei tarvita kohdata konflikti ja voin lisäksi pitää itseäni moraalisesti parempana kun olen kaksinaamainen". Tätä "empatiaa" kumminkin pidetään jonkinlaisena pakkopaitana.

Empatia ei ole sympatiaa. Sympatia on sitä, että auttaa jotakin henkilöä pitkällä aikatähtäimellä, ja se saattaa sisältää lyhytkestoisen konfliktin sietämistä. Tämä voi esimerkiksi olla kirurgisen operaation tekeminen syövän poistamiseksi. Mitä jos lääkäri sanoisikin: "En voi! Tuntuu pahalta koskea ja leikata elintä, se sattuu! Ymmärrän kyllä kipusi ja en halua satuttaa!"

Empatia on silloin sympatiaa, jos empaattisella käytöksellä voi estää esimerkiksi itsetuhoista käytöstä. Tällainen on kyseessä vakavasti itsemurha-alttiin henkilön kanssa, joka tarvitsee emotionaalista tukea, koska hänellä ei sitä ole.

Mutta suurin osa empatiasta minkä olen nähnyt, on paskaa. Paskaa empatiaa. Sellaista, mikä ei paranna kenenkään päivää, vaan pitää tavanomaisia käytös kontrolleja yllä. Tämän takia en siedä jargonia kulttuureja.

Persoonallisuuteni dekonstruktointi

En ole taas vähään aikaan kirjoitellut. Ja tiedän aika tarkalleen miksi jotkut ihmiset eivät jaksa pitää rutiininomaisia toimintoja yllä (kuten minä), ja toiset taas jaksavat vaikka postata joka päivän blogikirjoituksen. Kyse ei ole siitä, että olen laiska. Vaan kyse on siitä, että mieleni toimii sillä tavalla, että motivoidun projektimaisesta työskentelystä, muutoksista ja uusista kokemuksista.

Olen siis ENFP, ja tätä työskentelytapaa selittää persoonallisuuteni kirjaimet "N ja P", eli "Intuitio ja Havainnointi". Sellainen ihminen, jolla on näiden kohdalla "T" ja "J", eli "Thinking/Miettivä" ja "Judging/Arvioiva", jaksaa paremmin pitää rutiininomaisia toimintoja yllä. Tällainen persoonallisuustyyppi voi olla vaikka INFJ https://www.16personalities.com/fi/infj-persoonallisuus

Mutta se ei ole näin yksinkertaista. Se, että jonkun persoonallisuus on ENFP, ei tarkoita, että se on koko persoonallisuus. Ihmisellä on ego, superego, shadow ja subconscious, jolla jokaisella on OMA persoonallisuuspatteristo.

Minun "ego", eli tajuava mieli on ENFP,
Minun "subconscious" eli alitajuinen mieli on "ISTJ". Tämä on syy, miksi vahvuutenani on tekstin asioiden ymmärtäminen ja muistaminen. ISTJ voidaan ymmärtää ihmisenä, joka on kuin liikkuva kirjasto. Mutta minulla tämä persoonallisuus on osa alitajuista mieltä, ja siksi en pääse heittämältä käsiksi kaikkiin tietoihin, ellei tilanne vaadi.

Minun "superego", eli sisäistetty kuva ihanne minästä, on persoonallisuudeltaan ESTP. Tämä on juuri yrittäjä ihmisille ihanteellinen persoonallisuus. Yhteiskunta myös katsoo suotuisasti tähän "ihanne persoonallisuuteen", koska se sisältää piirteet "Sensing" ja "Thinking", joita tarvitsee koulussa pärjäämiseen, eli esimerkiksi sääntöjen opiskeluun.

Ja "shadow/ID" minulla on "INFJ". Shadow onkin hyvin mielenkiintoinen osa ihmistä, koska se on osa, jota "ego" eli tajuava mieli ei tiedosta, (Eikä joskus missään nimessä halua tiedostaa, että se on olemassa osana mieltä :D) Se voidaan ymmärtää ihmisen "pimeänä puolena", ja tulee esille esimerkiksi suuttuessa tai vaarallisessa tilanteessa. Olen siksi joskus kokeillut olla tarkoituksella aggressiivinen asenteeltani, ja se on auttanut ajattelemaan hyvin loogisesti. Jos joku hyppii silmille, niin silloin on kannattaa aktivoida tämä osa mieltä. Turhan takia sitä ei kannata aktivoida.

Olen ollut jo puolivuotta kiinnostunut psykologiasta ja harrastanut psykologian opiskelua, tämä kirjoitus tuli innosta. Tässä hyvä sivu persoonallisuuden testaamiseen: https://www.16personalities.com/fi

Suomessa alkaa olla tylsää

Olen jo jonkun aikaa mietityttänyt taas, kun on talvi, ja mitään ei tapahdu. Muistan tullessani vaihto-opiskelu matkaltani Puolasta, kuinka kyllästynyt olin ulkomaihin (kun kävin myös Saksassa ja Ruotsissa vierailemassa). Nyt taas olen hyvin kyllästynyt Suomeen.

Ehkä sitä selittää ENFP-personaallisuus tyyppini, joka on avoin uusille kokemuksille? Keskustelin tossa erään kaverini kanssa, joka on liettualais-skotlantilainen. Sovimme, että voisin käydä hänen ja hänen kaveriensa kanssa "Netherlandsissa" (anteeksi en jaksa kirjoittaa sitä suomeksi) kesällä. Kuulostaa mielenkiintoiselta idealta, pidän siitä paljon.

Joka tapauksessa, jos en pääse kesällä minnekään Tampereelta, niin tulen aggressiiviseksi :)
Tampere, tai Suomi myös, on hyvä paikka asua, mutta en täällä lomailla jaksa kesällä, ellen mene Lappiin. Ja sinne pitäisi mennä talvella jotta saa parhaimman kokemuksen.

Ideoita

Oon yrittänyt saada ideaa kandia varten. Mistä tekisin tutkimuksen? Teenkö korkeakoulupolitiikasta, tai aktiivi-mallista? Ideoita on pyörinyt päässä nyt viimeiset 1,5 viikkoa.

Hyvän idean saaminen ei ole suoraviivainen prosessi. Ajaessani autolla sain idean, että voisin tehdä talousjohtamisen tietojärjestelmistä tutkimuksen. Se olisi omalta osaltani paljon alaani liittyvä. Mutta sitten en tiedä, miten tarkentaisin sen. Hankalia asioita. Mutta eiköhän tästä selvitä.

En oo kirjoittanut viiteen päivän blogi kirjoituksia. Ehkä se johtui siitä, kun "pakotin" itseäni tekemään kirjoituksen joka päivä. Itsensä pakottaminen ei ole hyvästä, motivaatio siinä menee.

Suomalaisten korkea moraali

En tiedä onko kukaan muu tullut ajatelleeksi, mutta matkustellessani eri maissa ja tavattuani ihmisiä erilaisista kulttuureista muutenkin, olen huomannut, että Suomessa on jotain erilaista.

Meillä on asiat hyvin. Voi verrata vaikka muihin maihin monella eri mittapuulla, ja vaikka meillä onkin omat ongelmamme, hyvät puolet suoraan sanoen musertavat huonot puolet tästä maasta. Mistä tämä johtuu? On kysymykseni.

Uskon, ja ehkä tiedän sen, että suomalaisilla on korkea moraali ymmärtää, mikä on väärin ja oikein. Työn laiminlyöminen tahallaan on väärin, mutta toisaalta on myös väärin jättää niitä ihmisiä nälkiintymään, jotka eivät voi tehdä työtä. Jotain kollektiivisen alitajunnan järkevyyttä suomalaisilla on, vaikka päältä päin ei välttämättä niin näytä. Kollektiivisella alitajunnalla tarkoitan yhteisesti omaksuttua tiedostamatonta moraalista ymmärrystä, mikä edistää koko yhteiskunnan yhteisen hyvän esille tulemista.

Ja tämä näkyy valtion anteliaisuutena vähävaraisia ja apua tarvitsevia kohtaan. Tämä on kylmä maa, ja olen aina ihmetellyt, kun hyvin harvoin luen uutisista, että kukaan olisi jäätynyt kuoliaaksi tai kuollut nälkään. Toisin käy muissa Euroopan maissa. Ei tarvitse ylittää kuin yksi raja.

Rentoutuminen Vs Työnteko

Olen tehnyt uudesta vuodesta lähtien suhteellisesti enemmän töitä, kuin minulla on ollut tapana tehdä. Huomasin, että tein liikaa työtä.

Joten olen joutunut nyt rentoutumaan. Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Itseasiassa, olen yrittänyt löytää tasapainoa työn teon ja rentoutumisen väliltä. Joskus käy niinkin, että rentoutuu liikaa ja sitten joutuu turhamaisesti ruoskimaan itsensä tekemään töitä, ja se ei todellakaan ole hyvä tapa. 

Näyttää siltä, että meissä kaikissa on kaksi erilaista "ali persoonallisuutta". Toinen ajattelee järkevästi, ja sen tavoite on maksimoida tuottavauus. Toinen ajattelee nautinnollisesti, ja sen tavoite on maksimoida nautinto ja mielihyvä. Nämä eivät välttämättä ole vihollisia toisilleen, koska nautinnollisuuden kaipuu edesauttaa kehon ja mielen yms toipumista liiasta työn teosta. 

Järkevyyden "ali persoonallisuus" taas laittaa meidät ruoskimaan itseämme pois nautinnosta ja levosta, jos olemme laiminlyöneet pitkän aikatähtäimen tavoitteiden työstön. Näitä "ali persoonallisuuksia" on enemmänkin, mutta en nyt mene sen enempää niihin (psykologian opiskelusta on hyötyä tässä mielessä :) )

Yritän sisällyttää nyt joka päivään sekä työtä, että nautintoa, ja yritän tehdä niin, että ne ovat mahdollisimman vähän ristiriidassa.

Tavoitteiden asettamisen taito

Olen tullut siihen ymmärrykseen, että tavoitteiden asettamisen taito on kaikkein olennaisimpia taitoja, joita voi kartuttaa.

Kunnollisen tavoitteen asettaminen, sellaisen tavoitteen, mikä oikeasti sinulle sopii, on hyvin vaikeaa. Tavoitteita voi asettaa helposti, mutta niiden asettaminen hyvin vaatii taitoa. Olen asettanut itselleni jatkuvasti tavoitteita, ja sitten muokannut niitä huomattuani, että jokin tavoite tai tavoitteet olivat minulle epäsopivia.

Sinun päätavoitteesi ohjaa kaikkea toimintaa, minkä teet viikon aikana. Jos vaikka tavoitteesi on tulla bussikuskiksi, niin silloin näet asiat bussikuskin näkökulmasta. Ja koska näet asiat bussikuskin näkökulmasta, opettelet ja olet kiinnostunut asioista, mitä bussikuskiksi tulo vaatii; liikennesäännöistä, ajokorttiluokista, bussikurssi maksuista, lainsäädännöstä, läheisimpiesi reaktioista valintaasi kohtaan yms. Ja koska niin moni uusi tekijä tulee kuvioihin tavoitteesi vuoksi, alat elämään eri tavalla.

Entä jos huomaat vuoden kuluttua, että bussikuskiksi kouluttautuminen ei ollutkaan sinun juttusi? Tätä tarkoitan. Oikeiden tavoitteiden asettaminen vaatii jatkuvaa tavoitteiden hijomista ja jopa purkamista ja uudelleen asettamista. Minulla on ollut tämän kanssa välillä vaikeuksia. Itse-reflektio, todellisuuden kanssa "pelaaminen" ja virheiden tekeminen auttavat tavoitteiden asettamisen taidon vahvistumista, ja sen oikean tavoitteen löytymistä.

Jotkut eivät koskaan löydä sitä oikeaa tavoittettaan.