Mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole nyt arvioida kiistely/neuvottelu tilannettamme, vaan vanhojen ihmisten, tai seniori kansalaisten, tai "vanhusten", mikä termi nyt itsellesi onkaan käyttökelpoinen, yleistä ajattelutapaa maassamme. Olen ollut hankalien vanhojen ihmisten kanssa ennenkin tekemisissä, ja uskon olevan monen muunkin.
Kaikkein yleisempiä syitä vastakkainastteluihin ovat yleensä säännöt, jotka vanhempi polvi on luonut (esim. asuinympäristössä), ja joita nuorempi polvi ei joko ymmärrä tai halua tai välitä noudattaa. Olen huomannut vanhempien ihmisten ottavan sääntöjen noudattamatta jättämisen hyvin henkilökohtaisesti, ja yritän nyt pohtia, miksi näin mahdollisesti on.
Ensinnäkin vanhemmilla ihmisillä on (ei kaikilla, en yleistä, vaan joillain) taipumus asua samassa paikassa, noudattaa tiettyjä rutiineja, ja olla tietyssä sosiaalisessa piirissä, joka on myös sama kuin ennenkin. Eli sellaisten ihmisten elämää myötäilee pysähtyneisyys ja suuri määrä järjestystä.
Jos mietitään taas nuorempien, esimerkiksi opiskelevien, perheellisten, ja työssä käyvien elämää; Eikö heidän elämissään ole paljon kaaosta? Uutta tapatuu jatkuvasti, uusia sosiaalisia suhteita voi muodostua helpommin, ympäristö vaihtuu ja ehkä välillä asuinpaikkakin. Onko siis tällaisen elämäntavan kannalta oleellista, jos joitakin pikkutarkkoja sääntöjä, joilla ei ole merkitystä liikkuvan elämän kannalta, jättää noudattamatta? Mutta sillä on paljon merkitystä sellaiselle ihmiselle, jonka elämässä on runsaasti järjestystä ja vain vähän kaaosta.
Mielestäni oheinen kuva Jing ja Jang symbolista kuvaa hyvin tätä ongelmaa. Elämä on merkityksellistä, kun elämässä on sopiva määrä järjestystä (asiat menevät niin kuin odotat niiden menevän), ja kaaosta (uusia odottamattomia tilanteita ja kokemuksia). Vanhemmalla ikäpolvella on paljon järjestystä, ja hyvin pienillä lapsilla on taas paljon kaaosta, jota vanhemmat yrittävät tasapainottaa opettamalla sääntöjä (järjestystä).
Nuori ja keski-ikäinen aikuinen ihminen on suhteellisen tasapanoisin, verrattuna iäkkäämpään (järjestelmälliseen, ei siis kaikkiin iäkkäisiin ihmisiin) ihmiseen tai lapseen. Tästä haluankin opettaa itselleni, että kun tulen vanhaksi, minun pitää oppia uutta ja pyrkiä uusiin tilanteisiin, vaikka olisinkin vanha. Muuten tuudittaudun järjestykseeni, eli "rakastun" oman mieleni keinotekoisiin luomuksiin jotka lisäävät järjestystä ja minusta voi tulla ilkeä, kuten niistä vanhoista ihmisistä, jotka ovat valinneet liiallisen järjestyksen (Ei siis kaikista vanhoista ihmisistä!).
Ei ihme, että kaaos sattuu, jos järjestystä on pakko olla kaikkialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti